Näyttelijä Kari Väänäsen työpäivä

Työpäivän pituus on noin kahdeksan tuntia ja se kaikki on luovaa työtä! Mielestäni istumatyö toimistossa vie ihmisestä energiaa suurin piirtein saman verran kahdeksassa tunnissa kuin luova työ neljässä tunnissa, kuvaa näyttelijän työpäivää monista elokuvista, teatteriproduktioista ja tv-sarjoista tuttu Kari Väänänen. Kuva: Yle

 

Olen usein törmännyt elämäni aikana tuttuun kysymykseen: ”Se tiedetään, että illat te näyttelijät esitätte näytelmiä ja yöt te ryyppäätte, mutta mitä te teette päivisin?” Vastaus on: Me harjoittelemme.

 

Harjoittelemme aamupäivisin neljä tuntia, pidämme pienen tauon, syömme ja ehkä otamme torkut ja sitten takaisin teatterille joko harjoituksiin tai esitykseen, joka kestää maskeineen ja purkuineen toiset neljä tuntia. Työpäivän pituus on noin kahdeksan tuntia ja se kaikki on luovaa työtä! Mielestäni istumatyö toimistossa vie ihmisestä energiaa suurin piirtein saman verran kahdeksassa tunnissa kuin luova työ neljässä tunnissa.

 

Ihmiset eivät aina tiedä eivätkä tajua, millainen urakka edeltää ensi-iltaa. Vaatii kahden, joskus jopa kolmen kuukauden harjoitukset ennen kuin esitys on esityskunnossa ja voidaan viedä katsojan eteen. On saatava teksti haltuun, on muistettava sen sata asiaa ja tuhat sanaa ja pystyttävä esittämään ne niin, että paperinmaku poistuu. On saatava teksti elämään ja kohtaus toimimaan.

 

On opittava asemat ja on kuunneltava toista. Siis oikeasti kuunneltava, sillä sieltä tulee se ”isku” eli repliikki, johon on reagoitava. On vaistottava toisen fysiikka, jotta pystyy siihenkin reagoimaan.

 

On löydettävä roolin salattu maailma, parhaassa tapauksessa jopa alitajunta, ja pystyttävä näyttelemään se niin, että yleisö unohtaa olevansa teatterissa sekä uppoaa roolin mieleen ja elämään täysillä mukaan. On luotava emotionaalinen käytävä katsojaan, että hänellä on mahdollisuus astua sisään hahmon maailmaan samoin kuin näyttelijä sen kokee.

 

On totuttava lavastukseen ja opittava käyttämään sitä ja lisäksi on totuttava pukuun ja kenkiin.

 

On oltava koko ajan hereillä ja valppaana, että tapahtuma eli kohtaus elää. On unohdettava näytteleminen ja elettävä tilanne keskittyneesti ja livenä.

 

Joskus joku kinkkinen tapahtuma pitää pystyä tekemään hyvinkin luonnottomassa rytmissä. Joskus on unohdettava naturalismi ja toisessa kohden taas pyrkiä sitä kohti.

 

Että hommaa siis riittää. Sitä on näyttelijän työ!

 

Artikkeli on poiminta kirjasta Vänä Elävänä, Kari Väänänen, toimittanut Tuomas Marjamäki, Docendo, 2022.